Valmistuminen varmistui

Kyllä. Nyt voi huokaista helpotuksesta. Juuri äsken luin sähköpostista lopullisen varmistuksen lopputyöni hyväksymisestä ja tutkinnon saamisesta. Se urakka on nyt virallisesti ohi.

Näin keväällä moni muukin valmistuu eri kouluista. Itseäni on aina ihmetyttänyt suomalaisten suuri arvostus ylioppilastutkintoa kohtaan. Tuntuu joskus, että ihan kuin ylioppilaat olisivat jotenkin fiksumpia kuin ne jotka eivät ole tuota kolmen vuoden lukiota käyneet.
Ei kai joku valkolakin saaminen tee kenestäkään sen viisaampaa, ainakin kun ajattelee nykyistä tasoa millä lukioihin päästään. Ei tarvitse ysiluokkalaisen keskiarvo olla kovinkaan korkea.
Kyllä moniin ammatillisiin oppilaitoksiin vaaditaan huomattavasti parempaa päästötodistusta peruskoulusta.

En ole itse lukiota käynyt, eikä syynä ollut huono koulumenestys. Päinvastoin peruskoulun päästötodistukseni keskiarvo oli melkein yhdeksän ja sillä olisi päässyt ihan mihin lukioon vaan jos olisin halunnut. Mutta en halunnut. Tietysti jäi hyvät lahjat saamatta sukulaisilta kun ei koskaan tullut valkolakkia päähän, mutta on tässä pärjäilty silti ilman niitäkin.
Isoisäni oli melkeinpä ainoa joka tuki sen aikaista päätöstäni, muu suku piti melkeinpä hulluna, kyllä lukioon olisi pitänyt mennä. No hulluna minua saa kyllä pitää, matkan varrella on saanut kuulla paljon muutakin.

Jollakin tapaa minua vaan häiritsee näin keväisin liiallinen keskittyminen ja arvonanto pelkästään ylioppilaille. Kyllä he tunnustuksen ansaitsevat, en sitä sano, mutta ei vähätellä esimerkiksi kolmen vuoden kemianprosessinhoitajan tutkinnon ja sitä kautta ammatin saaneita. He ovat joutuneet tekemään paljon töitä sen eteen. Ei unohdeta sitä.

Hyviä valmistumisjuhlia kaikille yli ja alioppilaille. Että tämmöstä tänäyönä.

Iso rutistus takana

Vihdoinkin, viime yönä sain valmiiksi lopputyöni liittyen Master of Divinity-tutkintooni. Meinasi jo usko välillä loppua, kun sitä värkkäsi päivät ja yöt. Ei tännekään ehtinyt mitään laittaa kun elämä keskittyi vaan muuhun kirjoittamiseen ja asioiden pähkäilyyn. Mutta nyt se on valmis. Yöllä puolen viiden aikaan sain sen lähetettyä eteenpäin arvosteltavaksi. Jotain hyötyä tästä nykuytekniikasta sentään. Napinpainallus vain ja se on siinä.

Eilen illalla meni sitten vielä kaiken muun touhun keskellä talon likakaivo vähän tukkoon ja saunareissulla meinasi tulva iskeä suihkussa. Vesi ei mennytkään kaivosta alas, vaan tuli sieltä ylös nilkoille. Ei muuta kun vaatteet takaisin päälle, kaivon luokse aukaisemaan tukosta ja sitten taas takaisin saunaan pesulle.

On se merkillistä, että ei muista sellaisia välitarkastuksia tehdä, tai muistaa, mutta ei tee kuitenkaan. Kyllä kaivon tarkastus oli käynyt mielessä monta kertaa, mutta kun se on tuolla pihalla ja pitää pari kanttakin nostaa sivuun, niin tekemättä jäi. Tyypillistä.

Nyt keskityn pari päivää moottoripyörän harrastamiseen. Sain sen sentään kasattua kaiken muun kiireen keskellä. Nätti armeijan mattavihreä väri pinnassa. Etulokasuojaa ei vielä ole, pitää toivoa kuivia ajokelejä. Pitää käydä ottamassa kuva moposta ja laittaa näytille tännekin.

Hyvää toukokuun alkua muuten kaikille.