Nyt on kyllä pakko tästä asiasta laittaa muutama rivi kun kohtasin pitkästä aikaa erään pelkkää kaanaankieltä puhuvan henkilön.
Tarkennuksena niille, onneksi teitä vielä on, jotka eivät tiedä minkälaisia henkilöitä nämä ovat, yritän tehdä lyhyen kuvauksen kaanaankielisistä henkilöistä.
Kaanaankieltä puhuva on itseään kristittynä pitävä henkilö, joka käyttää puheessaan suurimmaksi osaksi erilaisia sanontoja, joiden tausta on enemmän tai vähemmän raamatun teksteistä.
Esimerkkinä voi mainita kuinka jokin hengellinen tilaisuus on ollut tosi väkevä tilaisuus. Tai toisena esimerkkinä se, kuinka jotain ihmistä arvioidaan sillä kuinka palava hän on.
Tottakai työni puolesta ymmärrän ainakin suurin piirtein mitä nuo ihmiset haluavat sanoa. Väkevästä sinällään tulee minulle muuten mieleen vain Turun Sinappi ja jos joku olisi oikeasti palava, niin kyllä sitä soittaisi palokunnan paikalle.
Mutta en vaan tajua miksi jonkun pitää viljellä tuollaista normaalissa keskustelussa. Kuten sanottua kohtasin erään henkilön, jonka kanssa yritin keskustella ja kysellä mitä hänelle kuuluu.
Vastaus oli vain, että kyllä on Herra ollut hyvä viime aikoina ja avannut uusia ovia. No jatkoin siitä, että mitä hyvää olet sitten kokenut ja miten Jumala on johdattanut. Jatko oli sitten, että tuntuu jotenkin niin palavalta tuo uskonelämä ja siunauksia on tulossa. En antanut periksi vaan jatkoin keskustelua lisää. Mitä sinulle sitten on tapahtunut, oletko mukana jossakin toiminnassa, oletko kohdannut toisia ihmisiä ja kertonut omasta uskostasi heille.
Vastaus oli vain, että pitäisi herätä uneliaisuuden hengestä, todistaa enemmän ja odottaa suurempaa voitelua, niin sitten pelastuksen virta saisi kohdata useampia ihmisiä.
Tunnin keskustelun jälkeen en ollut yhtään viisaampi siitä, mitä tuolle ihmiselle oikeasti kuului. Hän oli piilossa kaikkien hienojen hengellisten sanojen ja käsitteiden takana, mutta mitään todellista ei tullut esille. Hienoja fraaseja kyllä, mutta jos joku ulkopuolinen olisi ne kuullut niin ei mitään tolkkua olisi saanut. Kun en saanut minäkään. Ja olen sentään pastori, jonka pitäisi nuo tietää.
Kirjoittakaa siis joku kunnon sanakirja suomi-kaanaankieli-suomi, jonka voisi aina kaivaa esille kun kohtaa noita ihmisiä. Olisi edes pieni mahdollisuus saada selville mitä he oikeasti ajattelevat.
Tai toisena vaihtoehtona on tietysti , että jokainen meistä lopettaisi sellaisen kielenkäytön omalla kohdallaan. Vai pelkäämmekö väkevyyden menettämistä?
torstai 9. lokakuuta 2008
torstai 2. lokakuuta 2008
Älkää kysykö mistä johtuu väkivalta
Niin se aika vaan kuluu ettei huomaakaan. Kuukausi meni ilman yhtään kirjoitusta tänne. Syyskuussa on tapahtunut maailmalla paljon. Traaginen kouluammuskelu tapaus Kauhajoella ei varmaan ole jättänyt ketään kylmäksi.
Itselleni tuo tapahtuma vahvisti vain lisää työhalua lasten ja nuorten parissa. Heihin pitää satsata voimavaroja lisää.
Olen jo monien vuosien aikana kuunnellut säännöllisin väliajoin Pelle Miljoonan vanhaa laulua: Älkää kysykö mistä johtuu väkivalta.
Tuon laulun sanat kertovat siitä tyhjyydestä ja välinpitämättömyydestä mitä liian moni kasvatusvastuussa oleva vanhempi tai aikuinen osoittaa nuorille. Suosittelen Pellen laulua kaikille kuunneltavaksi, se on ajankohtainen yhä uudestaan ja uudestaan.
Laita vaikka toive Radio Suomen kanavalla lauantaisin kuultavaan Entisten Nuorten Sävellahjaan, jos et sattumoisin omista levyä. Moni harras kristitty ei varmaankaan sitä omista, mutta minulta löytyy kyllä jos olet samoilla nurkilla. En muuten ole Pellen kanssa kaikista asioista samaa mieltä, mutta tuon laulun sanoma on kohdallaan.
Paras mitä voimme lapsille ja nuorille antaa on meidän omaa aikaamme ja läsnäoloamme.
Muuten syyskuu on mennyt itselläni mukavasti kaikin puolin. 12-vuotis hääpäivääkin saimme Ullan kanssa viettää. Ei huonosti lainkaan.
Itselleni tuo tapahtuma vahvisti vain lisää työhalua lasten ja nuorten parissa. Heihin pitää satsata voimavaroja lisää.
Olen jo monien vuosien aikana kuunnellut säännöllisin väliajoin Pelle Miljoonan vanhaa laulua: Älkää kysykö mistä johtuu väkivalta.
Tuon laulun sanat kertovat siitä tyhjyydestä ja välinpitämättömyydestä mitä liian moni kasvatusvastuussa oleva vanhempi tai aikuinen osoittaa nuorille. Suosittelen Pellen laulua kaikille kuunneltavaksi, se on ajankohtainen yhä uudestaan ja uudestaan.
Laita vaikka toive Radio Suomen kanavalla lauantaisin kuultavaan Entisten Nuorten Sävellahjaan, jos et sattumoisin omista levyä. Moni harras kristitty ei varmaankaan sitä omista, mutta minulta löytyy kyllä jos olet samoilla nurkilla. En muuten ole Pellen kanssa kaikista asioista samaa mieltä, mutta tuon laulun sanoma on kohdallaan.
Paras mitä voimme lapsille ja nuorille antaa on meidän omaa aikaamme ja läsnäoloamme.
Muuten syyskuu on mennyt itselläni mukavasti kaikin puolin. 12-vuotis hääpäivääkin saimme Ullan kanssa viettää. Ei huonosti lainkaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)