Tulevaisuus on tulevaisuutta isänpäivänäkin

Kuukausi meni etten ole ehtinyt kirjoittaa tänne mitään. Tietysti voidaan miettiä, että onko minulla yksinkertaisesti ollut niin kiire ettei ole ollut aikaa kirjoittaa mitään. Vai onko niin, ettei ole ollut mitään kirjoitettavaa, joka taas tarkoittaisi ettei ole mitään jaettavaa tai ajatuksia ollut kokonaiseen kuukauteen. Todellisuudessa kumpikaan vaihtoehto ei pidä paikkaansa.

Kiirettä on kyllä ollut, mutta olen viettänyt myös vapaata aikaa ja suorastaan ollut lomalla muutaman päivän. Monta työtehtävää on täytetty, ihmisiä kohdattu, puheita pidetty kirkossa ja muualla. Eli kyllä ajatuksiakin on ollut.

Pari viime päivää kului Helsingissä Global Leadership Summit -tapahtumassa. GLS oli taas yhtä innoittava kokemus kuin kahtena edellsenä vuonnakin. Siellä oma kutsumus vahvistui ja monta sisäistä päätöstä tuli tehtyä. Voi puhua eräänlaisesta kompassisuunnan tarkastamisesta omassa elämässä niin henkilökohtaisella kuin työntekemisen tasoilla.
Tulevaisuus on tulevaisuutta, sen minkä siitä voi sanoa on, että odotan sitä mielenkiinnolla.

Näin isänpäivänä joudun jokavuosi myös katsomaan jonkinverran taaksepäin. En vuosiin ole ottanut yhteyttä omaan isääni, milloin milläkin tekosyyllä. Taustalla on se todellisuus ettei keskinäiset välimme ole olleet kovinkaan lämpimät nuoruusvuosieni jälkeen.
Tänään yritin jo oikeasti soittaa, mutta numero ei ollutkaan käytössä, eikä ainakaan numerotiedustelusta saanut uutta numeroa. Pitää nyt miettiä miten tästä jatkaa. Yritänkö saada numeron jotakin muuta kautta jo tänään vai siirrankö sen ensivuoteen. Olenhan päässyt jo kuitenkin alkuun tässä asiassa. Yritin sentään. Ehkä ensi vuonna jo onnistuu. No, se jää nähtäväksi.
Sydämestäni toivotan hänelle hyvää isänpäivää jokatapauksessa. Eihän minua olisi ilman häntä ja se olisi kyllä ollut suuri menetys Ullalle ; ).

Hyvää marraskuun pimeyttä ja käykää siellä missä elämä voi todella muuttua.

edittiä kaksi tuntia myöhemmin:
Löysin numeron ja soitin isälleni tänään. Ei paha.