Plötsis plötsis

Istuin sunnuntaina seurakunnan ulkopuolella ikkunalaudalla juomassa kahvia päivä- ja iltakokouksen väliajalla. Siihen tuli eräs nainen, joka sanoi kaikkien uskovien muuttuneen nykyisin sellaisiksi plötsis-uskoviksi. Kyselin siinä, että minkälaisia ne sitten ovat ja mitä naisen omaan elämään kuuluu. Muistin hänet muutaman vuoden takaa ja minulla oli muistikuva, että hän kuuluu yhteen paikalliseen seurakuntaan.
Nainen kertoi kuitenkin ettei ole enää kuulunut siihen pitkään aikaan, olipa hän jo ehtinyt kuulua toiseenkin paikalliseen seurakuntaan ja eronnut sieltäkin. Välillä hän oli jopa ollut poissa kaupungista ja yrittänyt löytää paikan itselleen muualta. Mutta ei ollut onnistunut.

Missään ei ollut hyvä olla. Mikään seurakunta ei ole hänen mukaansa enää oikein tosissaan uskon kanssa. Kaikista on tullut sellaisia plötsis uskovia. Plötsis-sanasta minulle tulee mieleen sellainen vesittynyt kangas tai märkä kenkä, joka lätsähtäää lattiaa vasten. Jos ihmistä kuvaa sellaiseksi, niin on helppo ymmärtää, ettei se ole kovinkaan mairitteleva määrite.
Se mikä on mielenkiintoista ja ikävä kyllä niin yleistä on se, ettei tuo nainen millään tavalla voinut ajatella, että hänessä itsessään olisi jotakin parannettavaa. Mikään Porin seurakunta ei ollut tarpeeksi hyvä hänelle, eikä sellaista löytynyt mistään muualtakaan. Kyllä luulisi olevan oikeasti raskasta elää noin. Missään ei ole tarpeeksi oikeassa olevia eli niitä jotka ajattelevat juuri samalla tavalla. Jos muista kuuluu plötsis, niin kuuluuko hänestä itsestään klonkklonk vai mitä...

Täytyy nyt tässä heti sanoa kaikille jotka nyt alkoivat pohtimaan, niin tuo henkilö ei ole koskaan kuulunut meidän seurakuntaan. Eikä varmaan koskaan kuulukaan, eiköhän mekin olla ihan liikaa plötsikssiä.

Olipa muuten kiva kirjoitella taas pitkästä aikaa. Kesä on mennyt vauhdilla ohi, Ullan kanssa ollaan muutettu uuteen taloon. Moottoripyörällä tuli käytyä Posiolla, kalaa on savustettu, tiilikattoa pesty jne. Oma elämä on kaikin puolin mallillaan. Lähipiirissä kyllä on vaikeita elämäntilanteitakin meneillään ja niitä voipi ylöspäin muistaa kuka jaksaa ja haluaa.
Hyvää syksynalkua kaikille vaan ja plötsistä elämään! Voi kun osaisi olla yhtä oikeassa uskossa kuin tuo nainen...no onneksi en osaa. Siunausta hänellekin silti. Parin päivän päästä Osloon saamaan virikkeitä seurakuntaelämään.