Olen tullut siihen lopputulokseen, että minä vietän varmaa liian tylsää elämää kun en saa päivitettyä tätä blokia useammin. Joko minulle ei tapahdu siis mitään tai sitten on tietysti se vaihtoehto, etten vaan ehdi / muista käydä tänne mitään kirjoittamassa.
Pari viikkoa on mennyt reissatessa, ensin pastoripäivillä ja sitten Tanskassa olin valitsemassa uutta piispaa metodistikirkkoon. On oikeastaan aika harvinaista, että alaiset saavat olla valitsemassa esimiestään. Mitenkähän se onnistuisi vaikkapa Nokialla tai muussa pörssiyhtiössä. Ehkä sellainen kokeilu tulee vielä.
Piispanvaali olikin mielenkiintoinen kokemus. Ratkaisu tuli vasta 21 äänestyskierroksen jälkeen kun toinen ehdokas kehoitti häntä äänestäviä antamaan äänensä toiselle ehdokkaalle. Muuten olisin varmaan vieläkin Tanskanmaalla äänestämässä kierroksella 3000 ja jotain...
Voittanut ehdokas oli oma suosikkini ja uskon hänen tuovan uusia tuulia kirkkomme toimintaan nykypäivän haasteisiin vastaten. Tai sitten kaikki menee päin mäntyä, mistä sitä tietää. On vain luotettava että Jumala johdatti koko äänestysprosessia. Muutaman vuoden päästä olemme paljon viisaampia asia suhteen.
Se täytyy sanoa, että tanskalaiset olivat hoitaneet järjestelyt esimerkillisesti, kaikki toimi kuin unelma jos ei oteta huomioon paria tilannetta missä norjalaiset tulkkasivat heh.
Puhutteleva juttu, että noin 3000 asukkaan pikkukaupungin asukkaista melkein viidennes kuului paikalliseen metodistiseurakuntaan. Talkooväkeä kaikenkaikkiaan oli yli 120.
Kyllä siellä jotain oikein tehdään.
No reissu antoi samalla toivoa omaan työhön, aktiivinen seurakunta on mahdollinen eikä vain pelkkä tyhjä haave. Käykää hyvät ihmiset kirkossa, siellä voi elämä muuttua.
Christian Alstedin elämä muuttui pysyvästi viime perjantaina Strandbyssä, se on varma.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti